Ompeluhuoneeni

Ompeluhuoneeni sijaitsee takapihamme nurkalla, autotallin takaosan varastossa siinä osassa joka oli ennen lämmin varastohuone. Samainen huone on toiminut aikoinaan myös ainakin isäni toimistona sekä äitini ompeluhuoneena, onpa siellä joskus nukkunut alivuokralainenkin. Nyt se on minun oma valtakuntani (ainakin melkein). 

Tässä tärkeimmät työ- ja harrastusvälineeni. Ompelukone on äidin vanha Husqvarna Prisma 950 S, 80-luvulla hankittu. Äitini kuoli ollessani 15-vuotias joten tällä koneella on minulle ihan erityisen suuri arvo enkä siitä varmasti koskaan luovu vaikka joskus olisikin pakko toinen kone hankkia rinnalle. Saumurini on Bernina 800DL ja tilasin sen tammikuussa Virosta Karnaluksilta mistä sen sai useamman satalappusen halvemmalla kuin normaalihinta Suomessa olisi ollut. Olen erittäin tyytyväinen sekä saumuriin että Karnaluksiin ja uskallan suositella tilaamista muillekin, asiakaspalvelu sujuu viron ja englannin lisäksi myös suomeksi  ja on ystävällistä sekä nopeaa. Heiltä saa valittua ottaako koneen avaamattomassa tehdaspaketissa vai tarkastavatko he kaiken olevan kunnossa ennen postitusta, valitsin toki tarkastetun koneen kun hintakin säilyi samana ja näin ollen koneessa oli jopa langat valmiina kun se kotiovelleni saapui. Sanoisin että loistavaa palvelua! Koneiden lisäksi käytän paljon kuvassa vasemmalla näkyvää kangasleikkuria alustoineen, molemmat hankittu Sinellistä.

En tiedä kuinka vanha ompelupöytäni on mutta ei ihan uusikaan, sen todistavat ovien takana olevat puiset kiskottomat laatikostot. Alunperin tämä on käsittääkseni ollut metsäfirman toimistopöytä minkä jälkeen toimi äitini ompelupöytänä ja nyt siis palvelee tukevasti edelleen minua.

Täytyy sanoa että olen ihan hirvittävän onnellinen omasta rauhallisesta ompeluhuoneessani jossa seuranani ovat useimmiten vain Ylexin juontajat. Mutta ei kaikki ihan täydellistä ole, nimittäin johonkinhan ne lämpimässä varastohuoneessa olleet tavaratkin pitäisi saada ja suurin osa niistä odottaa omaa paikkaansa edelleen huoneen toisella seinustalla pakastimen seurana. Mutta sopu sijaa antaa, hyvin me kaikki yhdessä silti huoneeseen mahdutaan :) Takaseinän tapetti on toisen lastenhuoneemme remontin ylijäämää, juuri sopivan hattaraista omaa koloani somistamaan.

Kangastaulu

 

Pitkään etsin sopivaa kangasta tauluksi olohuoneen pitkälle seinälle, viime kesänä se sitten kesälomareissulla Ideaparkin Eurokankaan palalaatikosta löytyi ja nyt pääsi viimein seinällekin ;) Nyt pitää vielä keksiä sille jotain sopivaa seuraa.

Sisustustuunausta

Kuopuksen "uusi" sänky löytyi varaston kätköistä. Ennen-kuva alla, jälkeen-kuvat yllä. Työvälineinä tarrojen poistoon kynsilakanpoisto, rätti ja tuollainen remonttilasta. Tämä nostalginen sänky on ihan alunperin ollut 70-luvulla serkuillani, 80-luvulla tämä oli toisen samanlaisen kanssa minulla ja siskollani kerrossänkynä, ja onpa tainnut tarroista päätellen pikkuveljenikin nukkua tuossa jossain vaiheessa. Oikeankokoista patjaa näihin vanhoihin ei löydy enää valmiina, mutta uudesta patjasta kaventamalla saatiin sopiva. Petariksi sopii pinniksen petari, vaikka lyhyeksihän se jää mutta ei tuo nukkujakaan niin kovin pitkä ole vielä. Ja jos joku ihmettelee että näin pitkään oli pinnis käytössä, niin se oli tuossa sänkymme vieressä sivuvaununa ilman laitaa, eikä ipana siellä oikein koskaan edes nukkunut ;)

Sähköpattereitakin maalattiin aiemmin syksyllä, ja ajattelin niistä pistää kuvan ihan senkin takia että siinä vaiheessa kun itse aloin haaveilla patterien maalaamisesta törmäsin aika usein ajatukseen että ei sähköpattereita voi maalata. Mutta kyllä onneksi voi, ja muutos olikin melkoinen meidän 80-luvun puolivälin pattereihin. Juuri tähän yksilöön oli aikoinaan sulanut vähän muovikassiakin kiinni, mutta hyvin sekin peittyi maalilla.

Maalina Ronseal patterimaali . Aika riittoisa purkki muuten, taitaa riittää koko meidän omakotitalon pattereihin, muutama on vielä maalaamatta.

Kesäpuuhastelua

Pitäähän sitä vähintään kerran kesässä kunnon mansikkakakku tehdä :)

Vaatteita ja makuupussi kummitytön pienelle nukelle. Valmiita kaavoja ei löytynyt tarpeeksi pieniä, joten nämä olivat vähän kuin koeversiot, mutta sopivat tuli :) Makuupussi nyt on reilusti suuri mutta mahtuu sitten isommatkin nuket samaan pussiin tarvittaessa.

 PUL-kankaasta pussukka reissuja varten palashampoolle.

Pyykkipussukka keittiöön "kestotalouspapereille" ja muille pyyhkeille + räteille.

Ruukunsuojus ja kissahame

Meillä on sairasteltu kohta pari viikkoa, tai siis lapset ovat sairastelleet. Ompelukset ovat edistyneet hieman huonosti, useampi keskeneräinen on kyllä odottelemassa sitä hetkeä että ehtii ommella hieman enemmän kuin yhden sauman kerrallaan. Jotain piti kuitenkin keksiä väkerrettäväksi silloinkin kun keskittymismahdollisuudet eivät ole parhaimmillaan, joten kaivelin viime kesästä kesken olleet trikookudevirkkaukset esiin. En ole virkkausihminen noin yleensä ollenkaan, mutta viime kesänä ostin muovikassillisen valkoista trikookudetta sekä kympin virkkuukoukun haaveena matto ja kori. Löysin korin tekemiseen ohjeenkin, mutta yritelmä näytti kyllä ihan muulta kuin korilta ;) Pitkään meni ennenkö uskalsin siis koukkuun uudelleen tarttua, mutta nyt päätin yrittää pariin ei-niin-kauniiseen kukkaruukkuun virkattua päällistä, ihan ilman ohjetta. Ja onnistuin!

Pistän tähän itselleni muistiin miten tein, ehkä siitä on joskus jollekin muullekin apua alkuun pääsemisessä.

Trikookudetta, koon 10 virkkuukoukku. Loin viisi ketjusilmukkaa, yhdistin renkaaksi. Ensimmäisellä kerroksella virkkasin kaksi pylvästä jokaiseen silmukkaan, kolmannella kerroksella virkkasin aina kahteen silmukkaan kaksi ja kolmanteen yhden pylvään. Näistä tulikin jo sopivan kokoinen pohja näihin ruukkuihin, mutta kerroksiahan voi toki jatkaa jos on leveämpi ruukku. Käänsin työn ympäri ja jatkoin virkkaamista samaan suuntaan kuin mistä olin tullut, yksi pylväs jokaiseen silmukkaan. Kerroksia niin monta että ruukku peittyi mukavasti, päättely. 

Eräänä päivänä teki myös mieli ommella jotain pikaista ja simppeliä, joten tuhosin punaisesta pilvivelourista jääneen palasen lähes sellaisenaan kuopuksen hameeseen. Suorakulmainen pala kangasta, simppeli kissa-applikaatio, reilu pätkä resoria että saa käännettyäkin ja se oli siinä. 1v9kk ikäinen kuopus tykkää hurjasti elämänsä ensimmäisestä hameesta, joten kuvankin sain vasta kun hametta oli jo käytetty.

Viirinauha ja muita ripustuksia

Viirinauha tildakankaista keittiöön. Ja alla aiempia ripustuksia. Ikkunaa vasten kuvaaminen on kohtuullisen haastavaa. Samoin sydämen täyttäminen niin että se näyttäisi tasaiselta eikä möykkyiseltä...Pitää vielä vähän nuijia ;)

Tildailun aloittelua

Sydämiä tildakankaista. Kiinnityssysteemejä osaan pitää vielä kehitellä, osassa jo on. Yhdessä on näköjään saumakin vielä auki, kuvia otettiin taas kolmen lapsen avustuksella niin ei hässäkässä huomannut :)

Tilda-lintuja syntyi myös taannoin iso kasa kaapista löytyneistä kankaista, ylemnän kuvan viisi pääsivät lankaan päällekkäin ikkunalle roikkumaan. Tilda-papereilla kokeilin päällystää purkkeja, kivoja tuli joten jatkoa seuraa koska purkit ei heti lopu kesken (kyseessä nutrilon soija-erikoiskorvike purkit).

Maalauspuuhia

Maalisutiin kun kerran tarttuu, innostus leviää ja uutta pintaa syntyy useampaankin asiaan. Tällä kertaa valkoisen pinnan sai kirppikseltä kesällä löytynyt lelulaatikko (toinen kansi oli irti joten vähän korjaamistakin oli), pari vuotta uutta pintaa odottanut pikkupöytä ja tuoli keittiöön. Lelulaatikko saattaa saada jatkossa myös muutakin väriä kunhan syntyy joku oikea Idea, käyttöön saatiin kuitenkin nyt jo valkoisella pinnalla.

(Ensin oli teksti mutta ei kuvia, sitten katosi tekstit mutta kameraan löytyi piuha, joten nyt vain kuvat.)

Aurinkohuoneen verhot

Meillä on kaksi lastenhuonetta, aurinkohuone ja metsähuone. Ennen keltainen aurinkohuone oli lasten yhteinen leikkihuone, nyt se on muuntunut pikkuhiljaa esikoistytön omaksi huoneeksi. Huoneessa on ollut alusta asti keltaruudulliset verhot, tänään ompelin niihin tyttömäistä piristystä. Kaikki kankaat löytyivät kaapista, osa uutta ja osa kierrätettyä, kaavakuva omasta päästä.

En ommellut näitä siksakilla vaan ihan vain suoralla ompeleella, ajattelin että pysyvät kyllä kun eivät ole käytössä kuten vaatteissa ja pestäkin voi vaikka käsin kun tuskin verhot pölyä enempää likaantuvat.